PERHEET JA LAPSET

Toimintaterapeuttina, valokuvaajana ja ennen kaikkea äitinä itsekin tiedän, että perhe- ja lapsikuviin liittyy usein sisäänkirjoitettu ristiriita: ehkä aikuisilla on tietty mielikuva kuvaussession kulusta. Siellä me hymyilemme ja halailemme kauniissa pellavamekoissa, auringon kultaiset säteet hehkuen kihartuvissa hiuksissamme ja lastemme silmäkulmissa.

Todellisuudessa taapero jättää päiväunet väliin, joku kaataa kahvit mekolleen juuri ennen h-hetkeä, joku ylivalmistautuu ja nyppii itseltään kulmakarvat kokonaan pois (on tapahtunut), tai perheen sisäinen dynamiikka on todellisuudessa tässä hetkessä jotain muuta, kuin Pinterest -kuvien hunajaa valuvilla perheillä.

Ylivoimaisesti eniten kuulemani lause kuvausten jälkeen on: “Vau, miten paljon hyviä kuvia onnistuit saamaan meistä, vaikka x y z.” Usko pois, mikä tapahtuu sinun perheesi kuvaussessiossa, on tapahtunut lähes jokaisen muunkin perheen sessiossa.

Perhekuvissa kauneinta on antaa tapahtua, mikä on tapahtuakseen. Parhaaseen lopputulokseen pääsee kokemukseni mukaan vuorottelemalla voimakasta ohjausta ja totaalista kaaokselle antautumista. Kun vuorotellen lapset ja aikuiset saavat päättää, lopputuloksesta tulee ihmeellinen. Usko mua. <3