HÄÄT JA PERHEJUHLAT

Dokumentaarisena valokuvaajana soluttaudun aina tapahtuman vieraisiin, oli kyse sitten häistä, syntymäpäiväjuhlista tai hautajaisista. Vahvuuteni on avoin ja sensitiivinen läsnäolo. Osaan lukea tilannetta, ja taustani lehtivalokuvaajana on opettanut nopeaa havainnointia. Filosofiani on välittää tunteita ja vaikutelmia, ei vain sitä, millaiset kattaukset teillä oli - yhtään sen tärkeyttä väheksymättä!

Voin varmuudella kertoa, että vuosien jälkeen sinua liikuttaa enemmän kuva, jossa isoäiti halaa kyyneltyen tuoretta morsianta kuin se kuva, jossa on täydellisesti värikoodatut koristeet. Sinua naurattaa juhlissa penkissä vääntelehtivä 5-vuotias, joka nyt on jo jykeväleukainen nuorukainen.

Tapahtumakuvien arvo vain kasvaa vuosi vuodelta ja ne saavat merkityksiä, joita ei osannut tässä hetkessä ajatellakaan. Miten arvokasta on, että sinulla on kuva juhlissa onnea ja ylpeyttä hehkuvasta vanhemmastasi, jolla on ykköset päällä. Tai sinulla on kuva itsestäsi elämäsi onnellisempana päivänä, tapahtui elämässä sen jälkeen mitä tahansa. Myös syvimmän surun kuvaaminen on arvokasta - kun rakkaalle jätetään sydän särkyen viimeiset jäähyväiset arkun reunalla.

Tämän hetken ikuistamiseen kannattaa panostaa, oli se sitten elämäsi onnellisin tai surullisin päivä, ja vei elämä myöhemmin mihin suuntaan tahansa. Se on juuri dokumentaarisen kuvan kauneus - tämän hetken ikuistaminen. Suurin onni tai syvin suru eivät kestä ikuisesti, vaan ne vuorottelevat. Ne jäävät kertomaan tarinaa elämäsi vaiheista ja muistuttavat sinua onnen vaihtelevasta luonteesta. Kertovat, että vaikka juuri nyt on tosi vaikeaa, joskus on ollut onnellisia vaiheita - eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö onni joskus palaisi.